HAMINAN tunnettavuus ja vetovoima

Historia

Haminan historiallinen säteittäinen asemakaava, sitä ympäröivä linnoitus ja sen bastionit, Reserviupseerikoulu sekä sitä edeltävä Kadettikoulu rakennuksineen ovat merkittävä osa Haminan historiaa. Näistä asioista Hamina tunnetaan, satamiensa lisäksi.

Historiallinen Haminan keskusta on maailmanluokan nähtävyys. Pysyäkseen mielenkiintoisena, kaupungin tulee hyödyntää jatkossa tällaista ainutlaatuista pr. ”markkina-arvoa” entistä enemmän. Tällaisia edellä mainittuja vetovoimatekijöitä voi hyödyntää mm. matkailun ja vapaa-ajanvietton palveluja kehittettäessä.

Palvelut

Bastioni ja sen on nyt jo toimiva tapahtumien keskus, mm. Hamina Tattoossa, sekä konsertti ym. tapahtumissa, holviravintolatoiminta mukaan luettuna. Muuta osaa linnoitusalueella tapahtuvasta toiminnasta ei ole niinkään tuotteistettu, Haminan Miekat, muurit, musketit -tapahtumaa lukuun ottamatta.

Haminan Kesäpuisto valleineen on keskustan, sen asukkaiden ja matkailijoiden olohuone, kaupungin historiaa ilmentävä viheralue. Puiston perusparannus on nyt ajankohtainen, ja tässä yhteydessä puistoon sijoitettavia palveluja ja elämyksiä, kuten valaistus kannattaa vielä ”brändätä” lisää.

Jatkumo

Linnoituksen ylläpito on jatkumona kuitenkin erittäin haasteellista. Tämä edellyttääkin pitkäjänteistä suunnittelua ja kuntastrategiaa. Budjetointia on sekä rahoitusyhteistyötä on tehtävä mm. Museoviraston ja muiden osallisten, kuten aluetta jatkossa hyödyntävien/markkinoivien palveluntuottajien kanssa.

Linnoituksen ja Haminan historiallisen keskustan ja ko. alueen rakennusten lisäksi ei sovi myöskään unohtaa. Varuskunta-alueen kiinteistöjen ylläpito ja hyötykäyttö vaatii myös vastaavaa edellä kuvattua yhteistyötä aluetta hallinnoivien tahojen kanssa. Näin toimimalla varmistamme, että Haminan historialliset arvot säilyvät vetovoimaisina myös tulevaisuudessa.

Haminan satama on samoin maailmalla tunnettu. Tänäpäivänä se on usean kehittyvän yrityksen investointien mielenkiinnon kohteena. Nämä yritykset luovat työpaikkoja ja se taas synnyttää kysyntää palveluille liittyen asumiseen, kauppaan, vapaa-ajanviettoon, kouluihin sekä terveydenhuoltoon. Näitä palveluita tulee tarjota muuttovoittoisessa kunnassa aktiivisesti.

Horisontti

Yksi loistava asumiseen, vapaa-ajan viettoon ja harrastustoimintaan liittyvä kohde on nyt rakenteilla Haminan Tervasaareen. Tervasaarella, Haminan toisena satamana on myös kunniakas historia jonka markkina-arvoa kannattaa tuoda esiin. 

Veneily ja siihen kytkeytyvät palvelut, kuten ravintolat ja kesäterassit ovat kasvava trendi myös matkailun osalta. Kasvava vuokraveneiden kysyntä elävöittää vierasvenesatamia entisestään. Vierasvenesatama verkoston kehittäminen kehyskuntien kanssa on varmasti kasvava ja kehittyvä palvelumuoto. Näitä matkailupalveluja tulee tarjota verkossa omalla palvelualustallaan. Kotimaan matkailun, sekä ihmisten vapaa-ajan lisääntyessä kasvaessa, en näe estettä myöskään sille, että Pitkäthiekat ja sen leirintä-aluepalvelut, vierasvenesatamineen kytkettäisiin osaksi Tervasaaren palveluja. 

Ekosysteemipalveluiden arvottaminen ja tuotteistaminen

”Uusi Brändi”

Edellisessä blogissani avasin uusia, ekosysteemien rajapinnoilla tuotettujen ekosysteemipalvelujen perusperiaatteita.

Kyse on siis ekosysteemipalveluiden toimintaperiaatteiden ja –edellytysten muokkaamisesta ja optimoinnista ekosysteemien yhteisellä vaihettumisvyöhykkeellä.   Tässä ekotonin rajapinnassa jota nyt käsittelen on tyypillisesti molempien ekosysteemien yhtäläisyyksiä muun muassa paikan elinolosuhteiden osalta. Kasvupaikkaan perustuvien maankäyttömuotojen tarjonnassa näissä ekosysteemeissä saattaa sen sijaan ilmetä suuriakin eroavaisuuksia.

Käsittelen uusia ekosysteemipalveluja metsän tarjoamien perinteisten maankäytön kuten metsätalous ja virkistys näkökulmasta.

On tilanteita jossa kaavoitus, tai muu rakennustapa ei määrittele alueen maankäyttöä. Onpa myös tapauksia joissa alueelle on poikkeusluvin suunniteltu ja rakennettu asutusta kaavan pääsuuntalinjoista poikkeavasti.

Tällainen tilanne saattaa syntyä tilanteessa jossa vaikkapa vapaa-ajan asutusta sijoitetaan poikkeusluvanvaraisesti maankäytöltään maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle.

 

”Vuokramaisema”

Maisemanvuokraus on uusi ekosysteemipalvelun muoto. Se on sekä esteettisiä luonnonarvoja että metsätaloutta huomioiva sopimus. Tuote huomioi osapuolten tarpeet ja maisemaa vaurioittavasta päätehakkuusta aiheutuvat esteettiset haitat minimoidaan määräajaksi sopimalla. Maisemanvuokrasopimus määrittelee tarkoin kyseisen ekotonin tai sen osan hoito- ja ylläpitotoimenpiteet ja maisemakuvan tarpeen vaatiessa vuosikymmeniksi pitkälle tulevaisuuteen.

Perusperiaatteena kyseisessä sopimuksessa on, että vuokramaisemasta saadut vuokratulot kompensoivat perinteisestä metsätalouden harjoittamisesta aiheutuneet tulonmenetykset.

Maisemanvuokrasopimus voidaan rajata sille alueelle jossa maankäytön intressiristiriidat kärjistyvät. Metsätilan metsänhoitosuunnitelmassa se voidaan rajata yhteen kuvioon tai sen osaan. Muut kuviot rajataan sopimuksen ulkopuolelle ja näillä alueilla toteutetaan edelleen samaa metsänhoitosuunnitelmaa kuten aiemminkin.

 

”Kannattava Ekoteko”

Laskelmat osoittavat, että mikäli vuokrattava kuvio on vaikkapa 3,0ha ja se sijaitsee Etelä-Suomessa, jossa päätehakkuun hehtaarikohtainen tuotto havupuulta on tällä hetkellä arviolta noin 350m3/ha, päätehakkuun pystykaupan tulot, kantohintojen ollessa noin 60€/m3 kohonnee noin 63 000€:n.

On selvää, että metsänhoidolliset velvoitteet, kuten maanmuokkaus ja istutustyöt sekä verot on vähennettävä kuluina tuotoista.

Yhtä kaikki, maisemanvuokraus on parhaimmillaan merkittävä ekoteko ja kaikkia osapuolia hyödyttävä sekä kannattava ekosysteemipalvelu.

Mikäli maisemavuokraa maksavia vapaa-ajanasunnoiksi määriteltyjä kiinteistöjä on vähintään 3-kpl ja vuokra aika on 20-vuotta, vuotuinen vuokra olisi tällöin noin 1000€ vuodessa.

Vuokrasopimuksen päätyttyä tai purkaannuttua ennenaikaisesti metsätilan omistajalla on edelleen metsätaloudellisesti myyntituottoista, jopa entistä arvokkaampaa puustoa korjattavaksi.

Samaa periaatetta voi soveltaa myös kaukomaisemassa, jossa sopimus kattaa laajoja alueita vesistöjen äärellä sekä tunturissa. Laajoja alueita käsittävissä maisemanvuokrasopimuksen osapuolina voisi olla myös yhteisöt ja osuuskunnat jne.

 

”Lisäominaisuutena Hiilinielu”

Hiilinielumetsä on suojelullinen, ekologisia, mutta myös eettisiä arvoja käsittelevä ekosysteemipalvelu, joka on kytkettävissä edellä kuvattuun maisemavuokrasopimukseen.

Ilmastonmuutosta hillitsevänä hoitotoimenpiteenä se edellyttää toimiakseen molempia osapuolia sitovan pitkän ajanjakson sopimuksen alueen hoitotoimenpiteistä ja ennallistamistavoitteista.

Hiilinielumetsä vaatii ekologisesti optimaalisesti toimiakseen avukseen lisäksi poliittista tahtoa, lainsäädännöllisiä muutoksia sekä metsätaloudellista tukea.

Sopimuksen aikana menetetyt metsätalouden pääomatulot ovat samaan tapaan kompensoitavissa vuokratuloilla. Ennallistettu metsä ei kuitenkaan ole samaan tapaan metsätaloudellisesti hyödynnettävissä tulevaisuudessa sopimuksen päätyttyä.

 

”Arvokas luonto on haaste”

Maisema ja luonto sekä näiden arvot esteettisvisuaalisena ja ekologisesti eettisenä tuotteena on määriteltävissä samaan tapaan kuin talousmetsäkin.

Uusien ekosysteemipalvelujen suunnittelu ja kehittäminen sekä tuotteistaminen edellyttää kuitenkin objektiivisten luontoarvojen ja subjektiivisten havainnoitsijan näkemysten määrittämistä ja kartoittamista. Tiedon keruu tulisi tästä johtuen aloittaa jo kaavoituksen yhteydessä.

Havainnointimme, aistimme ja luontosuhteemme on kulttuurisidonnaista ja muokkautuu ajan myötä. Sama pätee kuten tiedämme maisemaan, se on alati muutoksessa, tässä hetkessä ihmissilmä ei sitä havaitse.

 

 

 

Uudet ekosysteemipalvelut

Uudet ekosysteemipalvelut hakevat jalansijaa.

”Varainhoitoa”

Edellisessä luontoperustaa käsittelevässä blogissani selvitin luontoperustan toimintaperiaatteita ja ihmisen sudetta luontoon. Luontoperusta koostuu siis useiden ekologisten lokeroiden kirjosta, käsittäen näin luonnossa ilmenevät kaikki elottomat ja elolliset prosessit.

Luontoperustan tuottama hyöty tai etu käsitetään tyypillisesti materiana, aineellisina luonnonvaroina. Näiden varojen hyödyntämisestä on myös johdettavissa aineetonta hyvinvointia, tunnetta sekä elämyksiä.

Uusiutuvat luonnonvaramme kuten talousmetsät ovat hyödynnettävissä kestävän kehityksen periaattein, ilman että hiilinielun puskurointikyky kuitenkaan estyisi.

Hyvin hoidetut viheralueet, kuten puistot, taajama- ja talousmetsät sekä erämaa tarjoavat monenlaista virikettä ja elämyksiä sen käyttäjille. Rakennettu ympäristö tarjoaa myös luonnollisesti virkistyskäyttöön soveltuvia toimintoja.

Suunnitelmallinen viihtyvyyttä ja hyvinvointia huomioiva kaavoitus perustuu luontoperustan ja sen maisemarakenteen tuntemukseen. Tästä johdettu viheraluejärjestelmä palvelee lisäksi mitä monenlajisimpia ekologisia sekä antropologisia tarpeita.

 

”Se liikkuu sittenkin”

Toimivan kaupunkirakenteen ja viheraluejärjestelmän perusedellytys on, että maaston sijainti ja siihen suunniteltujen toimintojen sekä paikan luonto-olosuhteet huomioidaan.

On hämmästyttävää, miten helposti unohdamme kaikki luontoperustan vakauttamisen perusedellytykset toimiessamme urbaanissa maisemassa. Esimerkkinä vaikkapa hulevesien ohjaus, mikä itsestään selvä toimenpide sadannan imeyttämiseksi vettä läpäisevään maaperään.

Kulttuurisidonnainen ihmisen ja luonnon vuorovaikutus on tänä päivänä selvästi vastuullisempaa kuin taannoin teollisella aikakaudella. Agraari- sekä markkinatalouden arvot ja henki näkyy kaikesta huolimatta toiminnassamme edelleen.

 

”Sen kuusta kuuleminen”

Jokamiehenoikeus, maanomistus, julkiset palvelut jne. ovat yhä samoja yhteisen hyvän tuottamisen peruspilareita, joiden pohjalta ekosysteemipalveluiden käsitettä tulee tarkastella ja kehittää.

Luonto, luonnonvarat, näiden huomioiminen ja käyttö on mielestäni hyödynnettävissä tulevaisuudessa ehkäpä aivan uusina innovatiivisina palveluina sekä tuotteina alati kehittyvän teknologian siivittämänä.

Uusien ekosysteemipalveluiden kehittäminen on tästä huolimatta edelleen kaikkien etu. Palvelujen tarjoana voi olla niin julkishallinto sekä yhteisöt kuin yksityishenkilötkin. Ekosysteemipalveluiden tuottaminen voi tapahtua joko verovaroin tai yksityisin resurssein.

Monet lähiympäristön mahdollistamat resurssit tarjoavat lähes itsestään selvän mahdollisuuden virkistäytyä, harrastaa ja olla. Näitä asioita ovat muun muassa marjastus ja sienestys, joita emme sen enempää miellä luonnon tarjoamiksi palveluiksi. Tietyt harrastukset kuten veneily ja kalastus ovat palveluja joiden ylläpito edellyttää verovaroja tai erillistä varainhankintaa.

Useiden nyt tunnettujen ekosysteemipalvelujen perusidea on toimiva, eikä niiden sisältöä ole sinänsä tarvetta muuttaa. Toimivalla kaavoituksella ja suunnittelulla on kuitenkin mahdollista turvata uusien ekosysteemipalveluiden toimivuus.

 

”Synteesi”

Kuten edellä mainitsin ekosysteemipalvelut tarvitsevat maisemarakenteen huomioivan viheraluejärjestelmän toimiakseen optimaalisesti.

Maankäytöllisten tavoitteiden perusteella järjestelmän eri alueet on tapana jaotella ekologis- ympäristöhygieenisiin, topografisiin, toiminnallisiin ja visuaalis-esteettisiin luokkiin.

Ongelmaksi muodostuu eri tyyppisten viheralueiden intressien yhteensovittaminen, mikäli alueiden luonne jostain syystä poikkea erityisesti toisistaan.

Ratkaisun lähtökohtana on, että uusien ekosysteemipalveluiden käyttäjiä ja hyötyjiä voisi samanaikaisesti olla useat eri tahot ja asianosaiset. Uusi palvelumuoto aikaansaadaan useimmiten kahden eri tyyppisen viher- tai kaava-alueen rajapinnalla.

Vanhat tutuksi tulleet potentiaaliset maankäyttömuodot ja näistä johdettu tarjonta muokataan vastaamaan tämän päivän kysyntää. Verkostoituminen ja yhteisten tavoitteiden ja etujen ajaminen sekä asioista keskustelu ovat palveluntuotannon kehitystä siivittäviä asioita.

Malli edellyttää toimiakseen, vaikkapa tietyn fyysisen luonnonvaran jatkojalostamista. Siten, että perinteisen esimerkiksi yksityisomistuksessa olevan markkinatalouteen tukeutuvan maankäyttömuodon rinnalla tuotetaan ja luodaan uutta aineetonta palvelumuotoa, lisäarvoa ja hyvinvointia.

Onko ekosysteemipalveluiden tuotteistamisessa mahdollisuus? Vuokraisinko maiseman? Entä ryhtyisinkö tuottamaan raaka-aineita tulevaisuuden tuotteille joita vasta kehitellään?

Näistä ajatuksista seuraavissa blogissani …

Luontoperusta ja ihminen

Rooman klubin 1972 julkaisema teos ”Kasvun rajat” on korutonta kerrontaa luonnonvarojen kulutuksen ja ympäristön turmelemisen suhteen.

Kasvun rajoissa ennustettu kauhuskenaario, sivilisaation romahdus tulee tapahtumaan aikavälillä 2015-2030. Käykö ennustus toteen, onko ilmaston muutos osa lopunalkua? ”Onks tää peli hävitty”…?

Ehkei sittenkään…, mutta töitä ja ponnistelua muutosvoimien torjuminen teettää. Hyvä niin.

 

”Taivaan ja maan välillä on suhde”

Maisema ei ole ainoastaan visuaalisesti aistittava näkymä. Maisemakuva ei myöskään ole pysyvä, se elää. Maisema ilmentää eri luontoprosesseja ja näiden välisiä suhteita, ilman, että havaitsisimme nämä välittömästi. Maisema on näin ollen jatkuvassa luonnollisessa muutoksessa.

Eikä ihme, onhan ilman perustehtävänä veden kiertokulun ylläpitäminen ilmakehästä maahan kasvien ulottuville. Terveet ja toisiinsa kytkeytyvät ja pinnanmuodoiltaan vaihtelevat maaperät sekä monikerroksellinen kasvusto hyödyntää veden viivettä mahdollistaen paikallisten elinolosuhteiden muodostumisen.

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ei ole itseisarvo. Päinvastoin, se on perusedellytys kompleksisten elinolosuhteiden muodostumiselle. Mitä useampia samanaikaisia toisistaan riippuvaisia luontoprosesseja on käynnissä, sen vakaampi on käynti. Monikerroksinen yhteyttämällä muodostunut maankamaran biomassa on siis riippuvainen vakaasta sekä suotuisasta ilmastosta sekä optimaalisen kiertokulun ylläpitävistä valtameristä.

 

”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”

Kaikki maanpintaa peittävä kasvillisuus vaatii elääkseen vettä. Sietokyvyltään vakaat ekosysteemit, jossa veden kiertokulku ja yhteyttäminen ovat tasapainossa, kykenevät puskuroimaan tehokkaasti sen ulkoisia ekosysteemiä horjuttavia muutosvoimia vastaan.

Edellä mainitut elottomat ja elolliset prosessit sekä ekologisten lokeroiden kirjo luovat näin planeettamme yhteisen luontoperustan. Tasapainoisen luontoperustan sieto- ja puskurointikyky vastaa siihen kohdistuvien muutosvoimien määrää. Tällainen luontoperusta kykenee näin itse korjaamaan prosessissa ilmenneitä vähäisiä ja tilapäisiä vaurioita. Ei ole siis yhdentekevää miten kohtelemme luontoa ja sen mahdollistamaa ympäristöämme.

 

”Avara aikaikkuna”

Ihmisen luomat kulttuurit eri aikakausilla näkyvät merkkeinä luonnossa. Luontoperustamme on kuitenkin mukautunut pitkällä aikavälillä tapahtuneisiin kulttuuriperäisten prosessien syiden ja seurausten tuomiin muutoksiin. Lyhyellä aikavälillä nopeasti tapahtuneet muutokset koettelevat sen sijaan edellä kuvatun tasapainotilan puskurointikykyä.

Tällaiset ihmisen toiminnasta äkillisesti aiheutuneet muutosvoimat horjuttavat luontoperustan sietokykyä ja tasapainoa, mahdollisesti jopa pysyvästi.

Ihmisen toiminnasta johtuvien luonnon sietokyvyn heikkenemisen syitä voidaan listata loputtomiin. Näistä esimerkkinä mm. hallitsematon maankäyttö, lannoitteet ja torjunta-aineet, päästöt, saasteet, vieraslajit sekä hallitsematon väestönkasvu sekä välinpitämättömyys joka ilmenee mm. ylettömänä kuluttamisena ja roskaamisena.

Geologian tuntemus antaa viitteitä maapalollamme eri aikakausina vallinneista kausaalisista luonnonilmiöistä. Kausittain vaihteleva ilmastomme on todistetusti toistuva ja hyvin seurattu ilmiö.

Toimintamme seurauksena olemme ehkäpä aivan uuden antropologisen ilmiön äärellä. Tulevatko tuottamamme muovijätteet ja mikromuovit vaikuttamaan luontoperustamme sietokykyyn, tavalla jota emme vielä edes tunnista?

Tästä on kuitenkin orastavia viitteitä mm. maaperän tuottokyvyn ja viljelysmaiden tehon, ehkäpä myös puuston kasvun heikentymisenä?

Kasvillisuudeltaan lajirikkaan ekosysteemin turvaaminen saattaa olla yksi keino välttää mahdolliset haittavaikutukset ja turvata ihmisten luonnon kestävä hyödyntäminen.

Teknologiasidonnaiset ihmisen ja luonnon väliset vuorovaikutusprosessit luovat hyvinvointia, turvaa ja vakautta. Tasapainoinen luontoperusta siis ylläpitää kansanterveyttä, mahdollistaa talouskasvua, mikäli energiavaramme ja ruuantuotanto on kestävällä pohjalla.

Ihmisen toiminnasta johtuvat ilmiöt kuten aavikoituminen, tulvat puhumattakaan ilmastonmuutoksesta eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä sukupolvessa. Ihmisen on näin ollen kenties vaikea ymmärtää pitkäkestoisia ja hitaasti muokkautuvia muutosilmiöitä. Tässä hetkessä eläminen ja tehokkuutta peräävät arvomme eivät ymmärtämistä helpota.

 

”Kello soi”

Globaalisiin toimenpiteisiin on haastavaa ryhtyä, se edellyttää yhteisiä tavoitteita sekä sopimista.

Ihmisten aktiivinen elämäntyyli sekä luonnonvarojen hyödyntäminen tulee huomioida elinympäristömme suunnittelussa kestävän kehityksen edellyttämin periaattein. Harvinaisten ja luontoprosessien kannalta elintärkeiden ekosysteemien toiminnot tulee taata suunnitelmallisesti. Oleellista on, että suunnittelussa edetään tavoitteet ja näiden askelmerkit huomioiden.

Kuten alkuun totesin, muutosvoimien torjuminen teettää töitä, mutta se myös luo uusia mahdollisuuksia.

 

Kannattaa siis pohtia, mitä luonto meille suomalaisille tarjoaa? Onko se ominaisuuksiltaan ja geneettiseltä kirjoltaan voimavara joka tarjoaa innovaatioita tulevaisuuden monenlaisiin ekosysteemipalveluihin?

 

Tästä lisää seuraavassa blogeissa…